Portit aukeavat kello 15:30 Kuopion Mölymäellä Väre Areenalla. Olen ensimmäisten joukossa paikalla, koska tänään on pelipäevä!
Kävelen pääkatsomon makkara- ja pullakojujen ohi pieni jännitys vatsanpohjassa. Miten peli meiltä tänään käy? Pelistä toiseen on mukana tuttuja naamoja ja luonnollisesti heistä valtaosa on ankkuroitunut H-katsomoon. Yksi syy tähän on varmaankin anniskelu – mutta vielä suurempana jokin, joka sai minutkin hankkimaan kausikortin.
Olen ensimmäisten joukossa istumassa kausariruudussani ja seuraan, kun vierasjoukkue alkaa pikkuhiljaa lämmitellä. Muutama lokki lentelee stadionin yllä, lempeän lämmin mutta napakahko tuuli työntyy Mölymäelle Kallavedeltä ja jotain pärinää ja räminää kuuluu Väinölänniemeltä. Aurinko maalaa Pistetalojen seinät ja Puijon Torni näkkyy.
Keltamusta on vielä pukuhuoneen puolella ja mietin, ajoiko Johnny vastaan kun tulin stadionille. Se voisi tarkoittaa sitä, että tolppien välissä on tänään yksi kova Hemmo.
Porukkaa alkaa valua katsomoon ja tunnelma on selvästi jo odottavainen, kun ilmaan räpsähtää sähköä. Vieraskannattajat aloittavat laulun jo ennen kuin joukkueet tulevat kentälle.
Ja Savosta kajahtaa vastaus:
“Sun vuokses täällä laulan ja seuraan minne vaan
halki koko Suomen ja kauas Eurooppaan!
Me tullaan Kuopiosta, Kallaveden rannaltaa
Me kaikkialla ollaan, tänään ja huomennaa!“
Puolikkaan katsomolohkon täydeltä kannattajia pistää pystyyn rallin, jonka kuulee televisiolähetystenkin läpi. Kun kävin pitkästä aikaa ystäväni yllyttämänä pelissä reipas vuosi sitten, Taisteluhuuto iski takaraivoon ja se oli menoa. Edellisestä KuPSin pelistä oli aikaa sen verran, että se katsottiin Väinölänniemellä muutamaa vaatekokoa pienemmässä verkkatakissa. Siksi minulle tuli yllätyksenä, kuinka intohimoista kannattajatoiminta Kuopiossa on.
Ottelu käynnistyy ja iskemme johtoon alle minuutissa. Turmion Kätilöt lähtee soimaan, mutta kappaleesta ei kuule yhtään mitään. Huudan niin perkeleesti, ettei se varmaan ole enää edes terveellistä. Melko lailla samoin toimivat kaikki ympärilläkin, ja sydänalassa läikähtää. Saan vastauksen kysymykseen, joka kaihersi ennen matsia. Meiltähän tämä käy!
Useammat pelaajat ovat kehuneet kannattajia ja tunnelmaa sekä sydämellistä vastaanottoa Savoon. Monen kuopiolaisen kannattaisi tulla kokemaan tunnelma Mölymäelle, vaikka jalkapallo ei vielä puhuttelisikaan. Minun elämääni se on tuonut ensimmäisen ottelun ensimmäisestä minuutista lähtien valtavasti sisältöä ja tunnetta. Ottelupäivä on tapahtuma, jonka toivoisin alkavan jo ennen peliä ja jatkuvan kauan sen jälkeen.
Pelin loppumainingeissa on kesä ja yö, joukkue käy tervehtimässä kannattajia ja juniorit hakevat pelaajien nimmareita kulmauksessa – osa heistäkin saattaa jonain päivänä pelata liigapelejä. Tai lähteä vaikka Saksaan.
Kävelen kadunvarsiparkkiin jättämälleni autolle pelistä ostettu verkkatakki päällä. Turmion Kätilöt pamahtaa stereoista vielä kertaalleen pyörimään. “Olemme tulleet pelaamaan, poljemme multaa!” Nyt kun olisi vielä selvää, missä pidetään jatkot...
Lue myös
Pieni Neulamäki ansaitsee puolustajansa ja kuopiolaiset ansaitsevat parempaa kaupunkisuunnittelua