Jalkauduin geokätköilyn merkeissä Pieneen Neulamäkeen ensimmäisen kerran liki 15 vuotta sitten. Se on miltei puolet elämästäni. Alueen upeassa metsässä on tuon jälkeen tullut vietettyä aikaa myös pyörän selässä. Joskus läpikulkumatkalla, toisinaan poluilla, jotka muuten ovat Kuopion maastoreittien parhaimmistoa.
Hiekka rapisee renkaiden alla kun kuljen vanhaa junaradan pohjaa Pienen Neulamäen läpi. Sade on jättäytynyt tielle lammikoiksi. Hetken päästä vasemmalle kääntyvä voi nähdä yhden Kuopion mahtavimmista syysmaisemista, ja se kuuluu ehdottomasti hyvän iltapäivägravelin ohjelmistoon.
Astun vanhalle laiturille ja katson upeana nauhana veteenkin piirtyvää kellastuneiden puiden riviä. Ilma on raikas ja kaupungin metelistä ei ole tietoakaan. Aika pysähtyy ja pulssi tasaantuu. Arki ei paina hartioita enää puoliksikaan niin raskaana kuin äsken.
Tätä tekstiä varten kaivelin viestiarkistojani. Vuonna 2017 olen ensimmäistä kertaa koettanut tavoittaa useita valtuutettuja puoluekannasta piittaamatta.
Agendallani oli lähiliikuntapaikkojen lisääminen ulkokuntosalien muodossa, ulkoilureittien kehittäminen kaupungin alueella ja sen varmistaminen, että ihmiset voisivat sosioekonomisesta asemasta riippumatta harrastaa mielekkäästi. Noissa yhteydenotoissa mainitsen myös mm. Pienen Neulamäen alueen virkistyspotentiaalin esimerkiksi frisbeegolfin, pyöräilyn ja retkeilyn näkökulmasta.
Lähiluonto on ihmisille korvaamattoman arvokasta. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että suurempi luonnossa vietetty aika ja kuntoliikunnan määrä ovat yhteydessä vahvempaan positiiviseen mielenterveyteen. Tutkimuksessa paljastui, että luonnossa vietetyllä ajalla on vahvempi yhteys positiiviseen mielenterveyteen kuin pelkällä liikunnan määrällä.
Monessa muussa yhteydessä on todettu, että juuri meillä Itä-Suomessa tarvitaan panostuksia mielenterveyteen. Yleensä ennaltaehkäiseminen on halvempaa kuin jälkikäteen hoitaminen.
> Jokaista metsäkaistaletta ei tulisi nähdä uutena mahdollisuutena asuinalueelle tai yritystonteille.
Vaikka käsillä on nyt kysymys poikkeuksellisen erityispiirteisestä Pienen Neulamäen alueesta, olisi meidän kuopiolaisten tärkeää ajatella lähiluontoa kokonaisuutena. Rantarakentaminen voidaan toteuttaa myös niin, että Kallaveden läheisyydestä voivat nauttia kaikki kaupunkilaiset, turistitkin. Jokaista metsäkaistaletta ei tulisi nähdä uutena mahdollisuutena asuinalueelle tai yritystonteille. Tehokkuus voisi olla maankäytössä väljempääkin. Sen mahdollistaa myös nykyisten alueiden temmokkaampi uusiokäyttö, kuten Likolahdella juuri nyt tapahtuukin.
Mielikuvitukseni tuottamassa ideaalitilanteessa kaupunkimme voisi kiertää hiekkateitä, latupohjia ja metsäpolkuja hyödyntäen. Eri asuinalueiden viheralueet olisi merkitty osaksi reittikokonaisuutta, ja samalla nivoutuisivat yhteen lyhyemmät ulkoilureitit, luontopolut ja frisbeegolfradat.
Jos katsoo hieman itään, on Joensuussa valtava polkuverkosto, yli 200 kilometriä erilaisia ulkoilureittejä ja aktiviteetteja sen varrella. Paikan päällä käyminen aiheutti aluksi hieman hapattunutta pohdintaa: “Mikä Kuopiossa estää tekemästä tätä samaa? Eihän meillä ole merkitty kuin Puijon polut.”
Vastaus on karu. Meitä estää liian suuri halu saada Kuopioon yritystontteja. Pieneen Neulamäkeen ne olisi louhittu poikkeuksellisen hankalaan paikkaan, poikkeuksellisen kovalla kustannusarviolla ja poikkeuksellisen erikoiseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa uusien yritystonttien kysyntä ei välttämättä edellyttäisi tällaista murhenäytelmää korvaamattoman lähiluonnon kustannuksella.
Tarinallistaminen, palveluiden muotoilu ja reittimahdollisuuksien markkinointi kiinnostaa ympäröivissä kunnissa ja kaupungeissa: Suonenjoen MTB-reitti on valtakunnan tasolla vetonaula. Savo Gravel -reiteillä verkottuu yhteen useampia reissumahdollisuuksia kuin yhteen kesälomaan kerkeää koluamaan. Joensuun valtavan verkoston ohella myös Kolinpolku vetää liikkujia kulkemaan jalan ja pyörällä paikalliselle Tahkolle, Kolille.
Jätämme matkailun kannalta hyödyntämättä niin valtaisaa potentiaa, ettei siihen luulisi olevan Hyvän elämän pääkaupungissa varaa. Suomalainen luonto on maailman mittakaavassa nähtävyys, jota pidämme vakan alla ainoastaan me itse.
Siksi meidän tulisi arvioida uudelleen, millaisia luontoarvoja olemme valmiita uhraamaan. Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi 2/2026 Pieni Neulamäki II -asemakaavan luontoarvojen selvitysten puutteellisuuden vuoksi. Tämä päätös antaa meille viitteen siitä, ettei luontoarvoja ole otettu huomioon riittävällä vakavuudella – ehkäpä tarkemmat selvitykset olisivat osoittaneet juuri sen, että ne ovat liian arvokkaita uhrattavaksi.
Antti Kurronen on kuopiolainen ulkoilmaihminen, jonka sydän sykkii Kallaveden aalloille ja lähimetsien poluille. Antin seikkailuista ja saariston aarteista voit lukea lisää hänen tubettamistaan retkikohteista.
Lue lisää