Kansanedustaja Sofia Virran (vihr.) osallistumisesta tositelevisiosarja Erikoisjoukkojen kuvauksiin nostatettiin varsin onnistunut mediakohu viime perjantaina.
Asian pääsi kertomaan ensimmäisenä Iltalehti, joka oli saanut lähteiltään varmistuksen, että kansanedustajan tiistaista perjantaihin kestäneen ”hämmentävän” poissaolon syy oli nimenomaan tv-sarjaan osallistuminen.
Sen jälkeen Virran osallistumisesta ohjelmaan – johon on osallistunut aiemmilla kausilla ainakin kuusi poliitikkoa, joukossa ministeri Mika Poutala (kd.) – on kirjoitettu kymmeniä juttuja, jatkojuttuja ja jatkojuttujen jatkojuttuja. Somekommenttien määrää pystyy tuskin arvailemaan.
Ainekset ovat toki herkulliset. Virta oli ilmoittanut olevansa poissa hyväksyttävän henkilökohtaisen syyn takia, mitä määritelmää tositv-ohjelmaan osallistuminen ei täytä. Poissaolon takia hän ei ollut painamassa äänestysnappulaa porsaiden kastrointikiellon kumoamista koskevassa äänestyksessä eikä alkoholilainsäädännön uudistuksesta äänestettäessä. Virran kansanedustajan palkkiota koskevasta keskustelusta tuli vähintäänkin sekava.
Porsaiden kastrointikielto kumottiin äänin 110–60 ja alkoholilainsäädännön uudistusta koskevassa äänestyksessä Vihreiden rivit hajosivat joka tapauksessa, joten mitään erityistä vaikutusta äänestysten lopputulokseen oppositiopuolueen puheenjohtajan poissaololla ei ollut.
Käytännössä Virta olisi myös päässyt milloin tahansa pois ohjelman kuvauksista, jos se olisi ollut välttämätöntä. Poissaolon seuraukset olivat siis ennen kaikkea symbolisia.
> Media tietysti hyötyy itse luomastaan kohusta, sillä näin kesäisin uutispäivät ovat usein… no, laimeita.
Kohulle sen sijaan löytyy käyttöä. Media tietysti hyötyy itse luomastaan kohusta, sillä näin kesäisin uutispäivät ovat usein… no, laimeita. Mikä ei kansalaisten näkökulmasta ole erityisen huono asia, sillä huonoina uutispäivinä asiat tuppaavat olemaan mallillaan.
Medialle ropsahtelevien klikkausten lisäksi huomiota saavat poliitikot ja kommentaattorit, jotka pääsevät kertomaan mielipiteensä senhetkisen kohun eri ulottuvuuksista, pikkuhiljaa heruttaen tietenkin. Kuka nyt yrittäisi yhdellä kertaa perata näin käyttökelpoista tapausta?
Kohusta saattaa hyötyä myös kohun kohde itse eli tässä tapauksessa Sofia Virta. Vihreiden puheenjohtaja on saanut huomiopiikin, jota ei rahalla pysty ostamaan. Häntä puolustaa suuri joukko ihmisiä, jotka muistuttavat, ettei kaikkien poliitikkojen kohdalla tällaisia kohuja synny ja että on kummallista, miten kohut leimahtelevat kuin tyhjästä silloin, kun kyseessä on nuori tai nuorehko naispoliitikko.
Virta ei myöskään ole myrskyn silmässä ensimmäistä kertaa. Hän on kertonut jopa ennakoineensa, että Erikoisjoukkoihin osallistumisesta saattaa syntyä sanomista. Siis kohu.
En todellakaan väitä, että tilanne olisi Sofia Virralle helppo tai toivottava – sen täytyy olla äärimmäisen stressaava. Valistunut arvaukseni on, että jos hänen saamansa palaute materialisoitaisiin fyysisiksi objekteiksi, niiden käsittelyyn tarvittaisiin pienehkö jätteenkäsittelylaitos.
Kai senkin voi laskea jollekin hyödyksi, että pääsee projisoimaan turhautumisensa palaseen kansakunnan vaaleilla valitsemaa yliminää.
Minulle Suomen tiettävästi tuoreimman paikallismedian vastaavana toimittajana tästä oli se hyöty, että pääsin sivaltamaan kaikkia asianosaisia – erityisesti isoja ja perinteisiä mediataloja – ja asemoimaan Uuden kuopiolaisen lehdeksi, joka poksauttaa kohukuplan rikki parilla kriittisellä neulanpistolla.
Toivottavasti siitä suuttuu mahdollisimman moni iso media tai edes joku poliitikko. Kohu nimittäin tulisi uudelle paikallismedialle tarpeeseen.
Kohun (toistaiseksi) puuttuessa kiitämme mielenkiinnosta Uuden kuopiolaisen toimituksen ensimmäistä kantaaottavaa tekstiä kohtaan. Kuulemme mielellämme, mitä mieltä olit tästä ja muista Uk:n ensimmäisistä jutuista.