Viime viikolla uutisoitiin, että Pohjois-Savon kunnat ovat saaneet 272 000 euroa valtionavustusta perusopetuksen kehittämiseen. Summa viittaa Kuopion hallinnoimaan Savon sivistyksen suunta – kuntien yhteistyön vahvistaminen perusopetuksen järjestämisessä -hankkeeseen, johon osallistuu 16 kuntaa Pohjois-Savon alueella. Kaikkiaan opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) on tulossa Pohjois-Savoon enemmänkin rahaa, sillä osa kunnista on mukana parissakin perusopetuksen yhteistyöhankkeessa. Vastaavia hankkeita on rahoitettu myös muualla Suomessa.
Yhteistyöhankkeiden taustalla on lapsimäärän väheneminen ja kuntien talouden tiukkeneminen. Tavoitteena on rakentaa kuntien välille yhteistä ymmärrystä ja luoda pohjaa käytännön yhteistyölle hyvissä ajoin, kertoo kehittämistyön koordinaattori Jarno Bruun Kuopion kaupungilta.
Hän havainnollistaa asiaa esimerkillä. Joidenkin vuosien kuluttua kaksi kuntaa voi olla tilanteessa, jossa ne pohtivat oppilaiden sijoittamista samaan kouluun kuntarajan yli. Jos kunnissa on totuttu hyvin erilaisiin toimintatapoihin eikä yhteistä näkemystä ole rakennettu etukäteen, tällainen ratkaisu voi olla vaikea toteuttaa käytännössä.
Savon sivistyksen suunta -hankkeen kaksi mentoria tuovat yhteen kuntien sivistysjohtajia, rehtoreita ja opettajia. Samat mentorit ovat olleet mukana aiemmassa opetushenkilöstön osaamisen kehittämiseen liittyneessä hankkeessa, joka päättyi kesällä. Kouluja on tällä kertaa mukana yli 80.
Kun puhutaan oppilasmäärien vähenemisestä ja opetuksen järjestämisen uusista tavoista, nousee väistämättä esiin myös kouluverkon tulevaisuus. Onko yhteistyön kehittämisessä kyse siitä, että kunnat etsivät uusia keinoja supistaa kouluverkkoa?
– Nimenomaan halutaan löytää muitakin ratkaisuja kuin se, että laitetaan koulun ovia säppiin, Bruun sanoo.
Lainsäädäntö ei tällä hetkellä mahdollista perusopetuksen järjestämistä etäopetuksena, mutta Bruunin mukaan hankkeessa seurataan tarkasti etäopetuksen kehittämistä ja siihen liittyvää lainsäädäntöä. Ihannetilanteessa tämän ja vastaavien hankkeiden avulla pystytään lisäämään lainsäätäjän ymmärrystä alueiden erilaisista tilanteista.
Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat kuntien suurimpia tehtäviä nyt, kun sote-palvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueille. Tiukkenevassa tilanteessa kuntien on pakko katsoa huomista pidemmälle. Tärkein kysymys lienee se, johtaako hanketyön käynnistämä yhteinen pohdinta myös konkreettisiin päätöksiin tilanteessa, jossa lapsia on kouluissa nykyistäkin vähemmän.