Nyt sitten pitäisi kirjoittaa jotain fiksua, kun on päässyt ihan sinne valtamediaan kirjoittelemaan, jota on joskus saattanut tulla varovasti kritisoitua. ”Ei mitään paineita”, tuumasi päätoimittaja.
Olen Juha-Matti Kinnunen, 37-vuotias lähihoitajaopiskelija. Kuopioon minut toivat opinnot. Aloitin lähihoitajaopinnot Lieksassa syksyllä 2024, ja opintopolku toi minut lopulta Savon sydämeen.
Ihan ensimmäiseksi haluan tunnustaa yhden asian itsestäni: minun kaltaiselleni kriitikolle on melkein mahdotonta hyväksyä ajatusta, ettei mitään muka voisi tehdä paremmin. Siitä syystä Kuopio on välillä jopa vähän ahdistava kaupunki. Mitä paremmin täällä viihtyy, sitä enemmän alkaa miettiä, miten hyvistä asioista saisi vieläkin parempia.
Kun kerran kriitikon maine on jo hankittu, lienee paikallaan etsiä tästäkin kaupungista jotain parannettavaa. Ensin on kuitenkin annettava tunnustusta siellä, missä sitä kuuluu antaa.
> Järvien keskellä sijaitseva kaupunki on herätellyt minut kalastamaan, retkeilemään ja liikkumaan luonnossa aivan uudella tavalla.
En voi olla kehumatta tätä kaupunkia. Kuopiossa on jotain sellaista, mitä olin aina kaivannut asuessani Joensuussa. Järvien keskellä sijaitseva kaupunki on herätellyt minut kalastamaan, retkeilemään ja liikkumaan luonnossa aivan uudella tavalla. Bussilla pääsee lähes kaikkialle, eikä oman auton omistaminen ole välttämättömyys.
Toista se oli Pohjois-Karjalassa, jossa arki ja usein jopa työnteko edellyttävät auton omistamista. Julkinen liikenne ei palvele samalla tavalla, eikä maakunnan upeisiin luontokohteisiin pääse helposti ilman omaa autoa.
Yksi asia Pohjois-Karjalasta on kuitenkin jäänyt mieleen.
En voi olla ikävöimättä Enon pitäjää, sen kyläyhdistystä ja niitä mahtavia ihmisiä, jotka ottivat minut aikanaan vastaan. He tarjosivat mielekästä tekemistä, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuden olla täysivaltainen jäsen omassa yhteisössään.
Juuri siinä on mielestäni myös Kuopion kehittämisen paikka. Kaupunki toimii hyvin, palveluita löytyy ja liikkuminen on helppoa, mutta uusien asukkaiden on löydettävä yhteisönsä omin voimin.
Kuopion kaupungin pitäisi ottaa nykyistä enemmän vastuuta siitä, että ihmisillä on mahdollisuus löytää tiensä asukas- ja kyläyhdistysten tarjoaman yhteisöllisyyden pariin. Se tarkoittaa myös sitä, että kaupungin on tuettava tällaista toimintaa pitkäjänteisesti ja nähtävä se osana uusien asukkaiden kiinnittymistä kotikaupunkiinsa.
Oman kokemukseni perusteella asukas- ja kyläyhdistyksillä voisi olla paljon nykyistä suurempi rooli siinä, miten uudet kuopiolaiset löytävät paikkansa kaupungissa. Muutto uudelle paikkakunnalle on toki asunnon ja opiskelupaikan hankkimista, mutta lisäksi se on juurtumista, kokemusta siitä, että kuuluu johonkin.
Minulle Kuopio on tarjonnut paljon mahdollisuuksia. Se on saanut minut löytämään luonnon uudelleen, liikkumaan enemmän ja kokemaan kaupungin, jossa arki onnistuu ilman omaa autoakin.
Silti yksi asia, jonka toivoisin tänne Enosta tuotavan, on vahvempi paikallinen yhteisöllisyys. Kaupunki toimii hyvin silloin, kun palvelut pelaavat. Kodilta se tuntuu vasta silloin, kun joku pyytää mukaan.