Jos haluaa tietää, mitä mieltä tavalliset lukijat ja kuuntelijat ovat melkein mistä tahansa uudemmasta suomalaisesta ison kustantamon julkaisemasta romaanista, kätevin tapa on kurkata suurimpien äänikirjapalveluiden tähditystä. Se on keskiarvo lukijoiden jättämistä arvioinneista ja alle voi jättää tarkentavan kommentin. Edellytys toki on, että kirja on kuunneltu, luettu tai ainakin selattu loppuun.
Ei liene yllätys, että kansa on monasti eri mieltä kuin kriitikot.
Milla Härmän esikoisromaani Loma on saanut kahden suurimman äänikirjapalvelun tähdityksessä arviot 3,4 ja 3,6. Kirja on siis kuuntelijoiden ja e-kirjan lukeneiden mielestä kolmen ja puolen tähden kirja, mikä on varmaan arvosanana ihan ok, mutta kaukana pidetyimpien kirjojen saamista arvioista.
Veikkaan keskitason arvosanan johtuvan siitä, että suuri osa lukijoista pitää päähenkilöä hemmetin ärsyttävänä. Ja ärsyttävä hän onkin. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Loma kertoo nimensä mukaisesti yhden perheen kesälomamatkasta. Äiti, isä ja kolme lasta matkustavat viikoksi keskieurooppalaiseen kaupunkiin, joka muistuttaa kovasti Gdanskia. Jo alussa synkät pilvet kerääntyvät matkan ylle. Yksi lapsista on oksentanut, ei kai se ole tarttuvaa? Ja pysyyhän lentokone varmasti ilmassa?
On oikeastaan vaikea määritellä, mistä kirja tarkkaan ottaen kertoo. Näkökulma on perheen äidin, jonka nimi mainitaan vain ohimennen; muut henkilöt jäävät nimettömiksi. Äiti on niin obsessoitunut oluen juomiseen, että kirjaa voi lukea halutessaan keskiluokkaisen keski-ikäisen naisen alkoholismin kuvauksena.
Samalla kaiken keskiössä on kuluttaminen. Lapsiperheen kaupunkiloma on silkkaa ostosten tekemistä tai niistä haikein mielin luopumista. Oluen lisäksi ostetaan ruokaa, jäätelöä, pääsylippuja, karuselliajeluja, lisää jäätelöä, matkamuistoja, taas jäätelöä, ravintolaruokaa, iltapalaa, aamupalaa, taas kerran jäätelöä. Kaupunki on täynnä kapybara-tuotteita, joita niin lasten kuin äidin tekisi mieli ostaa.
Taustalla on jatkuvasti valintojen tekemiseen liittyvä epämääräinen kauhu. Se tekee päähenkilöstä, äidistä, sietämättömän ärsyttävän. Äiti ei pysty päästämään irti kauhustaan, että on tapahtumassa virhe. Tai että virhe on jo tehty (mutta milloin?). Siitä seuraa pakonomainen tarve kontrolloida kaikkea. Pienikin merkki, kuten lapsen kasvoille nouseva pettynyt ilme, kertoo mahdollisesta vaarasta.
Isän rooli jää avoimeksi. Lukijan tehtäväksi jää tulkita, miksi hän on valinnut olla niin passiivinen kuin on.
Tämän kriitikon mielestä Härmän esikoinen on viiden tähden teos. Se on sietämätön, mutta loistava kuvaus 2020-luvun ydinperheestä. Aivan viimeisillä sivuilla Härmä tekee ratkaisun, josta voi olla montaa mieltä, mutta kokonaisuutena romaani toimii tyylilajissaan erinomaisesti.
En kuitenkaan suosittele kirjaa keski-ikäisen perheenelättäjän lomamatkalukemiseksi. Kirja kannattaa avata vasta matkan jälkeen tai riittävän ajoissa ennen sitä.
Milla Härmä: Loma (WSOY 2026)