Toukokuun alussa Tiina Naumasen edessä on vielä paksu tekstipinkka ja kokonainen kesä teatteria. Tahkon Kesäteatterin harjoitukset ovat juuri alkamassa, ja lavalle valmistuu Aleksis Kiven klassikkoon pohjautuva Nummisuutarit – joka menee pieleen.
Tahkon Kesäteatteri viettää nyt toista kesäänsä. Viime kesänä kaikki syntyi melko nopealla aikataululla, mutta kokemus oli rohkaiseva. Esitykset olivat Break Sokos Hotel Tahkon Maisemasalissa, ja sama tila toimii näyttämönä myös tulevana kesänä.
– Viime kesä meni hyvin siihen nähden, miten nopealla varoitusajalla kesäteatteri pystyttiin tekemään. Nyt tätä on ehditty rummuttaa pidempään.
Lavalla nähdään Naumasen lisäksi Janne Puustinen, Antti Heikkinen ja Antti Janka-Murros, joka toimii myös esityksen muusikkona. Ohjauksesta vastaa Taava Hakala.
Klassikko, joka saa luvan horjua
Nummisuutarit – joka menee pieleen perustuu Aleksis Kiven klassikkoon, mutta kyse ei ole perinteisestä tulkinnasta.
– Pienehkö teatteriseurue lähtee tekemään Nummisuutarit-esitystä. Sitten siellä ei olekaan kaikki ihan kohdallaan, yhtä sun toista tapahtuu näyttämöllä, Naumanen kertoo.
Kiven tarina kulkee mukana, mutta uudessa versiossa tilanteet karkaavat käsistä ja teksti elävöityy musiikilla.
Naumanen kuvaa esitystä sanoilla rouhea, humoristinen musiikki-iloittelu. Mukana on hänen mukaansa Aleksis Kiven henkeä, mutta myös vahvasti tämän työryhmän omaa maailmaa.
– Halutaan tehdä oman näköistä. Semmoista rouheaa ja suomalaisen ronskia, mutta kuitenkin niin, että siinä on sisältöä ja tunnistettavaa klassikkoa. Väitän, että tällaista tulkintaa tästä näytelmästä ei ole nähty. Ja Nummisuutarit on kuitenkin yksi eniten kesäteattereissa esitettyjä näytelmiä.
Roolit alkavat äänestä ja rytmistä
Naumasella on esityksessä useampi rooli. Mukana on myös versio hänestä itsestään, tosin näyttämölle kärjistettynä.
Roolien rakentaminen alkaa pienistä havainnoista.
– Huomaan tarkkailevani ihmisiä. Viime viikolla tapasin leveää savoa puhuvan rempseän naisen ja tajusin, että katson koko ajan, miten hän tekee ja puhuu.
Naumanen miettii, millainen hahmon ääni on. Onko ihminen nopea vai hidas. Onko hän köyryssä vai suorassa. Mistä suunnasta hän tulee tilanteeseen.
Tällä kertaa harjoituksiin on myös erilaista lähteä. Aiemmin työryhmä ohjasi toinen toistaan, mutta nyt mukana on ulkopuolinen ohjaaja, Taava Hakala.
Se tarkoittaa, ettei Naumanen halua lukita rooleja liian aikaisin.
– Nyt yritän olla rakentamatta mitään liian valmiiksi etukäteen, jos ohjaajalla onkin aivan erilainen näkemys.
Ulkopuolinen katse tuntuu hänestä hyvältä. Ohjaaja näkee kokonaisuuden tavalla, johon lavalla oleva työryhmä ei aina itse yllä.
Turvallinen työryhmä tekee mokaamisesta mahdollista
Vaikka työryhmä on osin tuttu, uusi työ jännittää Naumasta aina.
Näyttelijäkollegoiden kanssa töitä on tehty yhdessä pitkään. Se tuo turvaa, mutta ei poista uuden työn alkuun liittyvää epävarmuutta.
– Olen näytellyt Heikkisen Antin ja Jannen kanssa pitkään, joten siinä on turvallista heittäytyä. Mutta aina minua jännittää, kun uusi projekti alkaa.
Naumanen on ohjannut paljon itsekin, viimeksi Pekka Töpöhännän Iisalmen teatteriin. Hänen mielestään hyvä ohjaaja rakentaa ennen kaikkea turvallisen ilmapiirin. Sellaisen, jossa ihmiset uskaltavat kokeilla, epäonnistua ja ehdottaa.
– Kun ihminen luottaa, hän pystyy heittäytymään. Luottamuksen rakentaminen on tosi iso juttu.
Hyvä ohjaaja on myös tasapuolinen, vuorovaikutustaitoinen ja kunnioittaa koko työryhmää. Samalla hänen tehtävänsä on viedä teos maaliin, sillä teatterissa aikataulu on konkreettinen. Ensi-ilta tulee vastaan tiettynä päivänä.
– Teoksen täytyy valmistua määrätyssä ajassa ja ilmapiirin säilyä sellaisena, että ihmiset uskaltavat tehdä parhaansa, Naumanen summaa.
Huumori syntyy siitä, etteivät asiat mene putkeen
Nummisuutareiden huumori on Naumasen mukaan vahvasti tilanteissa. Hän sanoo itse olevansa huono vitsinkertoja, mutta arjen tilannekomiikka naurattaa.
– Semmoinen itselleen nauraminen. Kun huomaa, että voi hyvää päivää, mitä on taas mennyt sähläämään. Jos itselleen nauramisen kyky häviää, niin kyllä hälytyskellojen pitää ainakin itselläni soida.
Juuri sitä on myös Nummisuutarit – joka menee pieleen -esityksessä. Asiat eivät mene suunnitelman mukaan, ja siitä syntyy tunnistettavaa komediaa.
– Vähän nauretaan myös itsellemme pienenä teatteriryhmänä, Naumanen sanoo. Hänen mukaansa pieleen meneminen on näyttämöllä hauskaa siksi, että se on kaikille tuttua.
– Kaikki pystyvät samaistumaan siihen, että kun asiat eivät mene putkeen, niin ne eivät mene. Tässä on paljon arjen kommelluksia.
Live-esitykselle on tarvetta
Tiina Naumanen toivoo, että ihmiset löytävät tiensä elävän teatterin äärelle. Hänen mukaansa livekohtaamiselle on tässä ajassa erityinen tarve.
– Ihmiset tarvitsevat kulttuuria. Aika on aika synkkä, ja ihmiset kaipaavat sen vastapainoksi elämyksiä ja muutakin kuin sohvalla istumista ja Netflixin tuijottamista.
Samalla kyse on paikallisen kulttuurin elinvoimasta. Jos yleisö ei tule paikalle, tekijöiden on vaikea pysyä alueella.
– On mahtavaa, että meillä on kaupunginteatteri, kaupunginorkesteri, tanssiteatteri, museot ja festivaalit. Me free-tekijät pystymme myös viemään taidetta kaduille, puistoihin, palvelukoteihin ja museoihin. Minusta nämä kulkevat rinta rinnan.
Ensin työ, sitten ilotulitus
Harjoituskauden alussa Naumasen edessä on tekstin opettelu. Hän kuvaa sitä omalla kohdallaan “hauki on kala” -työksi.
Tekstiä ei vielä kannata opetella liian tarkasti, koska harjoituksissa sitä todennäköisesti lyhennetään ja muokataan. Silti pohjatyö on aloitettava. Roolit vaihtuvat nopeasti, ja mukana on myös pitkiä monologeja.
– Meillä on aika paksu pinkka tekstiä. Nyt en vielä opettele kaikkea ulkoa liian tarkasti, mutta alan ottaa sitä haltuun. Kun teksti on hallussa, sittenhän tämä on yhtä ilotulitusta tehdä. Naumanen aikoo ottaa tekstille tilaa ja rauhaa.
Arki kapenee hetkeksi. Jäljelle jäävät harjoitukset, perhe, liikunta ja tekstin opettelu.
Kesällä Tahkolla saa siis mennä pieleen. Mutta sitä ennen kaiken pitää olla tarkasti opeteltu.